LEIF MARKIO 1926-2018

Minä olin Syvärillä. Ja eteläkärjessä siellä. Oli lyhyempi matka sanoa aina miehet kun lähti lomalle et kun mun Moskovaan on lyhyempi matka kuin Helsinkiin. Ei mulla ollu siis sodassa ollu kun tuota, me mentiin sinne vappuaaton aaton aattona rintamalle ja sitten tultiin pois kun rauha tuli. Meitä heti koulutti ensimmäisenä sitten kun rauha tuli kun tuli päämajasta määräys kaikki nuoret kotiin tai koulutuskeskuksiin takasin. Et ei meillä ollu, puoli vuotta vissiin. Se oli sillon kun ne lähti, muut lähti sinne maatalouslomille niin me mentiin niin kuin täyttää niiden paikkoja. Kun se vanhempi ikäluokka pääsi kotiin lomalle, kesätöihin. Ja sitten alkoikin rähinä sitten 9. päivä kesäkuuta. Niin siin meit ol sitten, lähettin, meillehän tuli hälytys kotiinpäin 12. päivä ja sitten se peruutettiin ja sit se oli 16. päivä. Sit lähettiin, meiän koko patteristo lähti sinne sitten ja tultiin tänne Syvärin taakse ja sitten sinne ruvettiin asemiin siellä ja sillon sit siellä oli synttärit sitten ja. Mä sain sattumalta mun äidin äidin äidiltä mun mummolta tuli kenttäpostipaketti ja jonka mä avasin ja se oli sillon syntymäpäivänä ja siin oli sellanen lasinen purkki jossa oli silakoita, silakkarullia. Mä pidän niitä ja söin ne kaikki siinä samalla siellä et se oli semmonen jäi mieleen.