Otsikon mukaisin ohjein varustettuna painelin kohti kahvila Houkutusta. Juu ei Joensuusta vissiin löydykkään yhtään samoihin tuntomerkkeihin sopivaa henkilöä. En siis tiennyt Ossin järkkäämän kuvattavan sukupuoltakaan. Sen lisäksi, että en tiennyt kohteesta mitään, jännitystä lisäsi matkalla ollut liikenne ja parkkihallin totaalinen täyttymys. En pidä myöhässä olemisesta. Se että haastan jo itseäni valmistautumattomuudella, on riittävästi hermojeni kestävyydelle. Ei auttanu naamataulun vääntely, rauhoittuminen ja kärsivällisyys kylläkin.

Takaisin Houkutukseen, sisällä ei olekkaan nopealla vilkaisulla kuin 10 mustiin pukeutunutta ja heistä 6:lla farkut. Toivottavasti ei mitään setämies kyylä mainetta saanu siinä pöytiin ja pöytien alle tiiraillessa. Siitä ettei kukaan ollut kysyvän näköinen, saatika odotellut pöydässä yksinään, aavistin olevani ajoissa eikä kuvattava ollut vielä paikalla. Jotta en kokisi itseäni aivan nolon näköiseksi siinä asiakkaiden housujen värejä ja materiaaleja arvioidessa, päätin liittyä kahvin ja pullan ystävien jonoon. 

Ovelle pyörähtää pitkä mies mustissa farkuissa ja mustassa takissa, nyt tiedän miltä itse näytin hetkeä aikaisemmin. Käsi ojossa pois jonosta, esittäytyminen ja tyhjän pöydän paikallistaminen. 

Miehen nimi on Sampo, saanen esitellä. Tällain lyhyehkönä miehenä, joka siis käyttää useammin keittiöjakkaraa kuin kumartuu ovenkarmien kohdalla, jouduin itselleni tuttuun tilanteeseen, itseäni selvästi pidemmän henkilön valokuvaamiseen. Ei ollut hollilla keittiöjakkaraa eikä sopivaa alaspäin viettävää paikkaakaan. Käytetään siis hyödyksi pituuseroa ja otetaan rakennuksen ulkonevan seinän alla olevan käytävän katto taustaksi. Äänilevyjä sinkoutuu Sampon päästä...  Ja näyttäs tulevan kädet taskussa seisoskelevista miehistä jonkinlainen blogin kuvien teema.

Sampo on Dj, tiskijukka, niinkuin ennen muinoin oli joillakin tapana sanoa. Siksi siis nuo päästä lentävät levyn oloiset valaisimet eivät olekaan aivan merkityksettömiä tässä kuvassa. Dj ammatin lisäksi loppusuoralla olevat liiketalouden opinnot ovat tuottaneet kiirettä Sampon viime aikaiseen olemiseen. Pienen loppurutistus stressin hellittäessä joululomien ajaksi, on flussa pääsyt iskemään mieheemme mustissa. Tämän takia yritin valikoida kuvauspaikaksi edes jonkin verran viimalta suojaisen paikan. Piimälinnan kongista ja Op:n puolen katoksesta löytyikin mielenkiintoista taustaa, heijastuksia ja suojaa.

Keskustelimme alojemme yhteneväisyyksistä. Teekniikat kehityyy ja aloittaminen helpottuu. Oppimiskäyrä alkuun on jyrkkä, muuttuakseen lopulta jatkuvaan nyanssien ja pienten tärkeiden juttujen hiomiseen. Niillä pienillä jutuilla, sitten pyritään erottautumaan ja vakuuttamaan yleisö ja asiakkaat. Ja sitten jos tai KUN asiat loksahtavat juuri oikein kohdalleen niin menestytään. Moni ei tajuakaan kuinka paljon dj tekee ja on tehnyt työtä onnistuneen illan eteen. Laitetaan biisi soimaan ja vaihdetaan jollain kivalla kikalla toiseen. Jep. Tai sitten tunnetaan ja tutkitaan musiikkia, rytmejä ja soundeja... tunnetaan taustat ja merkitykset.. opetellaan eri miksaustyylejä... scratchaamaan.. mitä ikinä haluaakaan tehdä, pitää ne hallita hyvin ennen kuin sitä tarjoaa maksavalle yleisölle. Pitää haistella mikä istuu kulloiseenkin yleisöön ja elettävä sen kanssa. Aina ei pysty kansaa sytyttämään, mutta sellaista se on. Kamera ja levari ovat työvälineitä jotka mahdollistavat aistein havaittavia elähdyttäviä kokemuksia.

Mulla on joku juttu kiinni olevista silmistä. Huomaan tarjoavani niitä usein kuvattavilleni. Silmät suljettuina olevissa kasvoissa on jotain teeskentelemätöntä. Tässä kuvassa vielä vahva keskisommittelun kompositio vie huomion väkisinkin suoraan kasvoihin. Kaikki linjat, valoisuuden erot ja rajapinnat ohjaavat katsetta kohti kasvoja. 

Savo-Karjalan alueelle kuulemma mahtuisi vielä lisää dj:tä. Tosin ei Sampo valittamaankaan rupea markkinoiden väljyydestä. Joensuussa on vuosien mittaan nähty kaupungin kokoon nähden paljon muualta tuotuja laadukkaita dj-vieraita. Ehkä se jossain vaiheessa poikii lisää alan uusia osaajia alueelle. 

Päästän Sampon kotiin parantelemaan itseään ja lämmittelemään kuuman teen ääreen. Itse jatkan kotiin jouluvalmisteluihin.. siivoamaan jeee.. <--- sarkastisella äänellä.

Hyvinhän tämä tuntemattomaan tilanteeseen sujahtaminen meni. Hetken mietin jo muistiinpanojen tekemistä, mutta ehken halua tehdä tästä liian journalistista pläjäystä. Omana kokemuksena ja hölötyksenä jatkukoon. Siinä ohessa jos saa tutustua uusiin ihmisiin ja tuottaa heillekin jotain muistoa hetkestä, niin se riittää ja on parasta. On sekin mukava jos joku sais jotain hyötyä irti siitä, että avaan tipoittain ajatuksiani kuvaamisesta ja siitä kuinka rakennan kuvia. No vielä sekin pointti olis jees, että jos joku muukin jännittäjä, tyhjäkäynnille jäänyt itsensä epäilijä sais inspiraatiota tehdä jotain mikä vie pois mukavuusalueelta.

Yksi kuvaus olisi jo sovittuna. Eli lisää tulee varmasti, ja ihan parin päivän sisällä. Tammikuussa ajattelin hiukan raottaa ajatuksiani taidekuvasta, tai siis sellaisen tekemisestä. Yksi pitkään suunnittelemani kuva alkaa saamaan konkretiaa kun kuvaukset näkevät kameran kennon.
Jännittäviä aikoja. 
Jannittäviä aikoja tosiaan.