MikkoEevert, olen minä!
Näinpä tässä kävi, kuvaaja alkoi kirjoittamaan. Älkää peljätkö, luvassa ei ole loputtomia jaaritteluja kameroiden ja objektiivien ominaisuuksista tai omakohtaista syväanalyysiä muiden valokuvaajien kuvista. Mielessäni on kirjoittaa kohtaamisista ihmisten kanssa kuvaamisen merkeissä, sekä avata hiukan omaa olemista ja tekemistä kuvan kanssa.
Tuossa mä oon. Vakavana, itsekriittisenä ja kotona. Niin kuin yleensä. Parit burnaoutit takana, ja auvoisa glamouria ja vauhtia täynnä oleva free-kuvaajan ura päällänsä. Se siitä sarkastisesta valokuvaaja vitsailusta. Lupaan pitää kyynisyyden jatkossa poissa tekstistä. kyynisyyttä taitaa olla tarjolla ihan riittämiin.
Syy miksi päätin kuvaamisen lisäksi alloittaa kirjoittamisen, kylläkin liittyy jossain määrin tuohon kyynisyyteen. Kuviaajilla ei ole helppoa tällä hetkellä työllistää itseään, vaan helppoa on jäädä kahviloihin ja kotiin valittamaan työtilaisuuksien vähyyttä ja sopimusten ehtoja. Niin tein minäkin pitkään. Kyynisyyteen on vain niin älyttömän helppo vajota. Viimeisen vuoden aikana olen useammankin kerran kuullut niin toimittajilta, markkinoinnin ja mainonnan ihmisiltä kuin aivan tavallisilta muotokuva asiakkailtakin, "ala kirjoittamaan, kirjoittavalla kuvaajalla voisi olla enemmän töitä!" Sitä nyt olen sitten pikaisessa, puoli vuotta kestäneessä oman pään sisäisessä brain stormissani miettinyt ja pyöritellyt ja useaan kertaa hylännyt. Lopulta eräänä marraskuisena aamuna tiedepuistolla yritysvalmennuksen päättäneessä oman idean esittelyssä, kaiken muun valokuvaukseen liittyvän lörpöttelyn mukana suusta lipsahti" ... ja alan myös kirjoittamaan blogia". Se ratkaisi monia asioita. Pakko alkaa kun on ääneen muille luvattu, pakko keksiä aiheita kuville kun niistä haluan kirjoittaa, tulee harjoitusta omaan piikkiin, onpahan jotain tekemistä jos ei kuvattavaa ole.
Väliin tuosta kuvasta jossa pönötän. Se on omakuva. Kaksi valoa ja räps. Itse asiassa 25 kertaa räps ja kauhea photoshoppaus päälle. Tai no, paljastetaan vaan että poistin tahran paidasta, muu oli vain värin ja valoisuuksien säätöä. Ja tuo kuva jossa lasit, aina ongelma kun kuvaa silmälasien kanssa omakuvaa. Edestä valaiseva salama tahtoo väkisin tulla silmän päälle heijastuksena. Siksi usein otankin omakuvani silmälaseitta. Ja uskon olevani komeamman näköinen ilman niitä. Heh. Onpas ylpeä pään asento, kasvot melkein menneisyyten. Tukkakin repsottaa. Pitäs ajaa parta. Ja juurikin soitti "mmmnnmmnen tässä hei soitanmiestenkamppanjastasaakosullelaittaatulemaan". Varmaankin partakoneen teriä. Valmennuskaverit varmaankin tietää miten toimin tuossa tilanteessa.
Ajattelin etten heti alkuun näännytä menneisyyteni tarinalla vaan tuon sitten omaa taustaani ja vaikuttimiani esiin tulevien kohtaamisien kautta. Kuitenkin kun tähän esittelen hiukan itseäni, ja viittasin alussa kahteen burnouttiin niin.... Ne kuitenkin olivat suurin vaikuttava tekijä siihen, että ylipäätään lähdin kohti valokuvaajan ammattia. Olin menettänyt luottamukseni tv-alaan ja sen toimintamalleihin. Uusia uravaihtoehtoja miettiessänin kokeilin miltä mediatutkimus tai kulttuurintutkimus tuntuisi. Ei tuntunut oikealta. Kuva kiehtoi yhä, mutta liikkuvan kuvan sijaan päädyin stilliin. En ole katunut. Vaikka hidasta on ollut eteneminen luovuuden ja mielikuvituksen kuntoutuessa ja palautuessa omaa verkkaista tahtiaan.
Vaan miten tämä kuvaajan blogi tulee jatkumaan? Jatkossa en siis kirjoita suoraan itsestäni, vaan ihmisten kohtaamisista kuvien ja kuvaamisen siivittämänä. Kerron miltä tuntuu, miten kuvia teen ja mistä puhutaan tuon kohtaamisen aikana. Olen arponut Fb-sivuillani jo kaksi ensimmäistä kohdattavaa. Heille, kuten muillekin tuleville blogissani vieraileville tulen antamaan pienen tehtävän, joka auttaa minua tulevien kohtaamisten kanssa. Se mikä tuo tehtävä on, selviää sitten ensimäisen kohtaamisen lopussa ;) Että terveisiä vaan sinne arvonnassa voittaneille.
Palautettahan saa antaa ja kommentteja. Tiedostan kieliopilliset puutteeni ja sokeuden kirjoitusvirheille. Tosin niistäkin saa huomauttaa jos näkee sen tarpeelliseksi. Haluan kuitenkin kehittyä kirjoittajana niin teknisesti kuin ilmailullisestikin. Ihan samoin haluan valokuvaamisessakin.
Ensimmäinen kohtaaminen tapahtunee ensi viikolla ja sen jälkeen kohtaamisia tulee viikottain. Välillä saatan tehdä postauksia blogiin muista projekteistani ja työstäni. Jos hyvin käy, niin ensi vuoden alussa voi olla hyvinkin mielenkiintoista kerrottavaa.
Kiitokset kaikille vanhoille ja uusille tutuille, jotka hiukan tönitte minua kohti epämukavuuksia.
Hyvät päivän jatkot!
